Amerikan lapset

Anne Tyler
Otava 2006
329 sivua

...ja vielä yksi romaani kulttuurien yhteentörmäyksestä (mutta sentään ilman kiinalaisia tällä erää)! Jokin tässä takakannessa sai taas tarttumaan kirjaan johon en olisi uskonut tarttuvani:

Jin-Hon äiti Bitsy soitti lokakuussa kutsuakseen Yazdanit syömään. "Varhainen illallinen. Ja sitä ennen haravoidaan lehtiä."
Maryam mietti mahtoiko se olla jokin sosiaaliseen yhdessäoloon liittyvä idioottimainen ilmaus. Rikkoa jäätä, kaataa aitoja, puhua palturia, haravoida lehtiä... Mutta Bitsy sanoi: "Ajattelimme että olisi tosi hauskaa järjestää haravoimistalkoot ja antaa tyttöjen kieriä lehtikasoissa."

Periamerikkalaiset Donaldsonit ja iranilaistaustaiset Yazdanit ovat ystävystyneet adoptiotytärtensä kautta. Konfliktit ovat väistämättömiä, vaikka kaikki yrittävät miellyttää kaikkia. Tai ehkä juuri siksi.

...voi, tämä oli niin sympaattinen romaani että kääk. ♥ Hyvä on, yritän luotsata akateemista uraani kauhujen, traumojen ja angstien tutkimuksen suuntaan, mutta ehkä juuri siksi niin kovin rakastinkin lukea Amerikan lapsia vapaa-ajalla. Todellakin jotain sellaista, mitä en tuhkatiheään lue: periaatteessa vain simppeliä kuvausta kahden perheen kaveruuden ylä- ja alamäistä kymmenen vuoden ajalta. Kilttiä, aurinkoista muttei imelää, myhäilevää ja... puolueetonta? Pidin siitä, että kahta täysin erilaista kulttuuria kuvattiin tasapuolisesti, saattamatta toista niistä naurunalaiseksi tai kummalliseen valoon (mutta säilyttäen silti mukava jännite niiden välillä terveessä kilpailuhengessä, heh).

En edes välitä pohtia sitä, mikä teki Tylerin kerronnasta sellaista, että hahmot heräsivät eloon ja tunsin tosiaan saaneeni kaksi uutta tuttavapariskuntaa Baltimoresta. Tuli vain juuri sellainen olo romaanin lopussa että "No, ei siinä nyt oikeastaan mitään tapahtunut, mutta miten olisi jatko-osa seuraavista kymmenestä vuodesta?" Juuri sellainen olo, että olisin halunnut tietää miten perheet selviävät adoptiotytärtensä teini-iästä, päätyvätkö Yazdanien isoäiti ja Donaldsonien isoisä lyömään hynttyyt yhteen ja... sellaista. Oli haikeaa jättää hyvästit näille perheille.

Kansiliepeestä opin että Anne Tyler (s. 1941) on kirjoittanut peräti seitsemäntoista Baltimoreen sijoittuvaa romaania, esimerkiksi Pulitzerilla palkitun Hengitysharjoituksia. Mukavilta kirjan nimiltä kuulostivat myös Päivällinen koti-ikävän ravintolassa, Aikaa sitten aikuisina ja Pyhimys sattuman oikusta. En ihmettelisi ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa olisin täällä taas kirjoittamassa jostakin Tylerin romaanista (tosin en ehkä ihan hetkeen; tämä ällölällykausi alkaa haihtua tällä erää).