Amerikkalainen alkusoitto

Liisa Tenkku
Pilot-kustannus 2005
157 sivua

Jahas, tähän väliin oikein kunnon random lukemus:

"Katu kuhisi elämää. Kuuma kostea ilma seisoi paksuna ja haisi härskiltä rasvalta. Vanha laiha mies, kuin satavuotias luuranko, istui portailla mustan naisen vieressä, joka imetti lasta. Aimo selitti - se joka on kauan asunut Nyorkissa ei lähde täältä koskaan. Nyorkki menee vereen."

Miltä sodan jälkeinen Amerikka suomalaisine siirtolaisineen merkitsi opiskelijoille aikana ennen stipendejä ja lentoyhteyksiä? Ja miten Atlantin levyistä kulttuurikuilua pyrittiin ylittämään?

En vain voi vastustaa näitä suomalaisten siirtolaistarinoita ja ahmin niitä sitä mukaa kun niitä löydän! Vaikka meikäläiset aikoinaan pakenivat Suomen ankeutta Amerikan sijaan Kanadaan, olen silti perinyt äidiltäni jonkinmoisen yltiöromanttisen suhteen ajatuksesta uuden elämän aloittamisesta Amerikassa, nimenomaan siis tuossa 1940-50 -lukujen tietämillä. Joku siinä vain on, emmekä Äipän kanssa koskaan kyllästy ihastelemaan heikäläisten rohkeutta lähteä isoon ja tuntemattomaan maailmaan vailla kielitaitoa tai turvattua tulevaisuutta - ah!

Tällä kertaa Amerikan ihmemaahan lähti laivalla kolmihenkinen perhe perheen isän yliopisto-opintojen perässä, äiti (kirjailija itse) ja parivuotias Marja-tyttö lähtivät mukaan. Kirja kertoo perheen neljä vuotta kestäneistä seikkailuista ja uuteen elämään sopeutumisesta 40-luvun lopun New Yorkissa ja Bostonissa -- isä opiskeli filosofiaa yliopistoissa ja teki siinä sivussa papin hommia suomalaisyhteisöissä, äiti oli piikomassa ja tyttö ehti aloittaa koulutiensä ja melkein unohtaa koko suomenkielen. Siinä sivussa sitten ihmeteltiin amerikkalaisten tapoja, tutustuttiin ihaniin ja karmeisiin ihmisiin ja opeteltiin ajamaan autoa ;-)

No juu, en edes väitä tällä omakustanteella olevan erityisiä kaunokirjallisia ansioita, mutta mitä väliä -- luen näitä vain matkakuumeen kynsissä ja nostalgia-syistä (unohtamatta fingelskaa, mikä ihana kieli ja arkkipaheeni). Jos tällaisesta kamasta pitää, ei ole mitään syytä ettei pitäisi tästäkin :)

Viiltäjä-Jackin päiväkirja

...ja kuinka se löydettiin, kuinka sitä tutkittiin ja kuinka se todettiin aidoksi.

Shirley Harrison
Gummerus 1994
372 sivua

"Syksyllä 1888 Lontoossa prostituoituja murhanneen ja raa'asti silponeen Viiltäjä-Jackin arvoitus on askarruttanut ihmisten mieliä jo yli sadan vuoden ajan. Tämän maailman tunnetuimman sarjamurhaajan henkilöllisyydestä on esitetty lukuisia eri teorioita kymmenissä kirjoissa. Lopulliset todisteet ovat kuitenkin aina puuttuneet. Tähän saakka...
Vuonna 1991 löydettiin Liverpoolista vanha käsin kirjoitettu päiväkirja, joka hätkähdyttävällä tavalla ratkaisee Viiltäjä-Jackin tapauksen. Päiväkirjan kirjoittajaksi paljastuu silmittömiin raivonpuuskiin taipuvainen arsenikin väärinkäyttäjä, arvostettu puuvillakauppias ja perheenisä James Maybrick, joka kosti vaimonsa uskottomuuden viattomille sivullisille."

Suunnistin pitkästä aikaa kirjaston elämäkertaosastolle. Silmäilin vähän aikaa kirjanselkämyksiä ja päädyin lopulta randomilla (niinhän luulin; huomasin alitajuntani vehkeilyt vasta jälkikäteen) tähän spekulointiin Viiltäjä-Jackin henkilöllisyydestä. [full disclosure: toinen vaihtoehto samasta hyllystä oli netin deittipalstalle eksyneiden seitsemänkymppisten mamman & papan sähköpostiviesteistä koostuva IRL-rakkaustarina, jahhah.]

Kausittain rakastan elämäkertoja/päiväkirjoja, mutta sarjamurhaajista en ole koskaan aiemmin ollut kiinnostunut. Kuten sanottu, tajusin ahmittuani illassa puolet tästä kirjasta että... että Red John. Melkein kiusallista että mielikuvituspoikaystävä menneisyyksineen vaikuttaa jo lukemisiinkin, tämä alkaa olla pientä sen rinnalla että kuppini sisältö vaihtui tässä taannoin kahvista teehen. Anyway, kriminaalipsykologiaa siis, ja jos kerran en tiedä aiheesta mitään, miksi en olisi aloittanut tästä käsitykseni mukaan tosiaan aika kuuluisasta herrasmiehestä Jack the Ripper (luulin muuten aina aiemmin että sen nimi on Jack the Reaper, hahaa).

Teos koostui kahdesta osasta, josta ensimmäinen oli James Maybrickin / Viiltäjä-Jackin historia(t) ja toinen sitten tämä paljon puhuttu päiväkirja. Minua ei kiinnosta ottaa kantaa siihen onko päiväkirja nyt väärennös vai ei, totean vain että kirjan perusteluiden nojalla mulla ei ole nokan koputtamista siihen eikö James Maybrick voisi olla yhtä kuin Jack the Ripper - siis nimenomaan voisi olla tai olla olematta, se ei ole mulle niin oleellista. Oleellista oli mielenkiintoinen kehityskertomus ja se genreen liittyvä kutkutus että pääsee kurkistamaan toisen päiväkirjaa. Minua ei myöskään kiinnosta tietää myrkyttikö Maybrickin vaimo miehensä, oliko kyseessä jonkun sortin eutanasia vai kuoliko Maybrick "muuten vain". Olin enemmän kiinnostunut arsenikkiriippuvuuden oireista, koska en tiennyt että sitäkin on käytetty huumeena, luulin että se on ihan vain vihollisten myrkyttämiseen eikä huvikäyttöön (kuulostaapa ihan että mulla olisi siivouskomerossa paketti arsenikkia rotanmyrkyksi ja nyt alkaisin suunnitella Maybrick-bileitä).

Mulla taisi olla tähän tarinaan jotenkin kliininen ote. En tietääkseni kokenut pahemmin tunteita suuntaan enkä toiseen, luin vain äärimmäisen kiinnostuneena. Ehkä eniten hätkähdytti vain se tapa millä Viiltäjä-Jackin päiväkirja oli kirjoitettu (ei turhia välimerkkejä, täysin sensuroimattomia tunteita, samojen asioiden jankuttamista, kirjoitettu milloin vain on ollut aikaa ja huvitusta) -- onkohan minussa ainesta sarjamurhaajaksi koska täytän vihkon toisensa perään samanlaisella sekasotkulla (poislukien murhaamisfantasiat, count your blessings)?

Vielä eräs seikka lähtien oletuksesta että Maybrick=Jack: setä ylistää itseään koko ajan maailman älykkäimmäksi mieheksi (sana 'älykäs' mainitaan kuulemma alle 50 sivun päiväkirjassa melkein 100 kertaa) mutta juma se oli kyllä maailman huonoin runoilija! ...taisi olla aika hämärtynyt todellisuudentaju. Oh thank god koko päiväkirja ei ollut runomuodossa ;-)

Sir jiMAY
elää
ikuisesti
ha ha ha ha ha

Tämä Sir Jim ovela
rakastaa oikkuja
tänään iskee yllättää
mitään jäljelle ei jää. ha ha ha ha ha

Enkö olekin älykäs?