Matka mullan alle

eli kuolematyöntekijöiden arki
Gustaf Molander
Työterveyslaitos 2009
254 sivua

"Ihmisen katoavaisuus halutaan nykykulttuurissa pitää piilossa. Siksi myös viimeisestä matkasta huolehtivat työntekijäryhmät ovat jääneet näkymättömiksi ja vaille heille kuuluvaa arvostusta. Tämä kirja kertoo vainajan hautaan saattamiseen tarvittavasta työstä ja sen tekijöistä. Kuolleet kulkevat mullan alle päättyvän matkansa monien käsien kautta. Työtään ja siinä jaksamistaan pohtivat sairaaloissa vainajien kuljettamisesta ja säilyttämisestä vastaavat työntekijät, hautaustoimistoväki sekä krematorio-, kappeli- ja hautausmaatyötä tekevät. Kirja perustuu tutkimukseen, jossa on haastateltu ja havainnoitu ihmisen viimeisestä matkasta huolehtivia. Alan ammattiryhmiä on ensimmäisen kerran tutkittu Suomessa näin laajasti."

...helppo arvata että tämä kirja oli aivan pakko lukea! Itse olen viettänyt viimeiset 3 kesää juuri kuolematyössä (tosin kahvahdan kyseistä termiä) ja oli määrittelemättömällä tavalla otettu olo siitä, että aiheesta on vihdoin kirjoitettu ihan oikea tutkimus. Oma työpisteeni on siellä vainajan matkan loppupäässä, joten oli erityisen kiinnostavaa lukea siitä, miten ja missä kaikkialla "kaverit" kulkevat ennen kuin päätyvät kylmiöömme. Toisaalta oli yhtälailla mielenkiintoista lukea kuinka kollegani olivat arvioineet itselleni niin kovin tuttua duunia -- tosin rehellisyyden nimissä on sanottava että olen 99-varma että jossain kohdissa totuutta oli kaunisteltu, mutta... menköön. Tämän tutkimuksen selvä tarkoitushan oli kohottaa alan imagoa ja todistaa että "on ne tyypit ihan normaaleita vaikka tekevätkin aika outoa työtä".

Lukiessani taittelin ahkerasti kirjasta sivuja hiirenkorville (synti & häpeä, kyseessähän oli kirjaston omaisuus) ja mietin että kun kirjoitan blogia tästä niin tuo ja tämä pitää mainita sekä tämä vitsi muistaa kertoa ("Mikä on kaikkein vaarallisin kamppailulaji? - No Creutzfield-Jacobin paini!"), mutta antaa olla, en piinaa asiaa kammoavia sepustuksillani ja asiasta kiinnostuneet puolestaan saavat itse etsiä kirjan käsiinsä. Lyhyesti summaten voi sanoa että pidin tätä hyvin kirjoitettuna ja arvostin erityisesti huumorin korostamista, olenhan itse aina sanonut että parasta työssä on työkavereiden huumori ;-)

"Melkein kaikki työntekijät korostivat, ettei kuolematyössä niinkään tule ajatelleeksi omaa kuolemaa, vaan pikemminkin omaa elämää ja sen hyviä hetkiä. Muiden kuolema avaa silmät omalle elämälle."

Murha, taikuus ja lääkintä

- Lääkeaineiden historiaa -
John Mann 1992
Art House
240 sivua

"Murha, taikuus ja lääkintä selvittää mordernin farmakologian kemiallista perustaa sekä antaa kattavan kuvauksen siitä, miten luonnon antimia on käytetty eri kulttuureissa kautta aikojen. Alkeelliset kulttuurit oppivat tunnistamaan ja käyttämään hyötykasveja lähinnä epäonnisten kokeilujen kautta. Samalla opittiin käyttämään kasveja paitsi ravintona myös metsästyksessä, teloituksissa ja sodankäynnissä, eutanasiassa, noituudessa ja uskonnollisissa riiteissä sekä tietenkin lääkkeinä. Nykyään tätä perimätietoa hyödynnetään moderneissa lääkeaineissa sekä nautintoaineissa, joiden historiaa teos kiehtovasti valaisee."

Yay! Löysin tämän ihan vahingossa farmasian hyllystä kun oikeastaan etsin psykiatrian hyllyä ja teoksen nimi pisti silmään... random-löydöt ovat usein niitä parhaita. "Lääkkeet on kivoja" ja luettuani Pharmaca Fennican muutamaan kertaan tämä historiakatsaus oli oikein viihdyttävä.

Sivuun mennen sanoen olin ihan tyytyväinen että luin tämän nimen omaan suomeksi enkä alkuperäistä englanninkielistä laitosta, sillä rehellisyyden nimissä on myönnettävä että osa kemiallisen pilkun viilauksista meni viuhuen yli hilseen ihan näin äidinkielelläkin... mutta onneksi mukaan oli liitetty reilusti hupaisia anekdootteja onnettomista lääkekokeiluista (miltä kuulostaisi "oppineiden uloste" lääkkeenä päänsärkyyn?), joten lukeminen ei tuntunut lainkaan kemian tenttiin tankkaamiselta. Suorastaan ahmin yksityiskohtaisia esityksiä eri myrkkyjen vaikutuksista ja tiedän että tulen palaamaan tämän kirjan pariin seuraavan kerran kun olen kirjoittamassa jotain fiktiivistä murhajuttua. Yleensä en ole kiinnostunut historiasta (synti ja häpeä!) ja kemiastakin pidän vain Hienojen Sanojen ansiosta, mutta... sanotaanko nyt vielä kerran että tämä oli mainio esitys aiheestaan.

PS.
Löysin tästä teoksesta myös uuden in english lempisananlaskun: Candy is dandy but liquor is quicker! ...kuulostaa hauskalta ääneen (kokeilkaa vaikka) ja on, oh, so true ;-) Puhehan oli siis naisten (lisäisin että miksei miestenkin) hurmaamisesta.

Cemetery Stories

...Haunted Graveyards, Embalming Secrets and the Life of a Corpse After Death.
Katherine Ramsland 2001
Withdrawn
218 sivua

Juuri parempaa kirjaa en olisi voinut löytää taukolukemiseksi kesätöihini... hautausmaalle. Hautuumaajuttujen takakansi tiivistää idean aika hyvin:

Admit it: you're fascinated by cemeteries. We all die, and for most of us, a cemetery is our final resting place. but how many people really know what goes on inside, around, and beyond them?

Cemetery Stories covers everything from embalming techniques and autopsies to necrophilia and human sacrifices. Famous and not so famous death rituals included, from the Mexican Day of the Dead to the mysterious man who pays an annual visit to the grave of Edgar Allan Poe.

The stories of grave-diggers and the requirements of their craft are here, as are enough strange and macabre tales to satisfy the most demanding devotee of the dark side, including the man who slept with his dead wife beside him for five years before burying her, and sightings of 'Hellhounds', the supernatural dogs that are said to patrol cemetery grounds.

Engrossing, eerie, and overwhelmingly fascinating, the facts, practices, history and folklore collected in Cemetery Stories will intrigue everyone who wants to know what happens to our bodies after we die.

...kuten sanottu, en olisi voinut löytää sopivampaa taukolukemista töihin! ^^" Kirja koostuukin sopivasti kappaleen-parin mittaisista anekdooteista, joten siihen oli helppo tarttua aina kun oli pari minuuttia luppoaikaa. Oli mukavaa lukea parhaita paloja ääneen työkavereille (ja muistaa että meillä oli oma vainajakylmiö parin metrin päässä seinän takana..) ja siunailla että "apua, miettikää jos mein maalla kävisi noin!" Kirja on kirjoitettu pääasiassa amerikkalaisen hautauskulttuurin pohjalta, ja sekin herätti mielenkiintoisia keskusteluita tauoilla esimerkiksi siitä, pitäisikö Suomeenkin istuttaa funeral home -käytäntö. Ylipäätään vallan hurjan mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirja näin alan wannabe-ammattilaiselle, mutta kyllä tästä varmasti löytyy mukavat sävärit ihan kenelle vaan joka tykkää tietää asioita pintaa syvemmältä.

Kirjan lopusta löytyi mukavan laaja teoslukemisto sekä kerta kaikkiaan mainio linkkiluettelo, ainakin saittien nimien perusteella:
http://www.findgrave.com
http://www.funeralguy.com
http://www.paylesscaskets.com
http://www.ashesonthesea.com
http://www.funeralstodiefor.com
http://www.casketsonline.com
http://www.gravenews.com
...ja sitä rataa (en muuten testannut linkkien toimivuutta, lähinnä halusin vain liittää niitä nimen perusteella hihiteltäväksi)

Parasta tässä teoksessa oli varmasti se, että se suhtautui kuolemaan ja kuolematyöntekijöihin aivan samalla tavalla kuin itsekin suhtaudun: ei liian vakavasti mutta kohtuudella kuitenkin (vaikka Cemetery Stories ehkä vetikin nekrofiliakauhujutut hiukan överiksi; niiden lukemisen jälkeen en vähään aikaan pystynyt kurkistamaan kylmiöömme ilman että olisi alkanut ällöttää)

Ihmispeto

Thomas Müller 2006
Ajatus Kirjat
301 sivua

...ensin katsoin putkeen kolme kautta Criminal Mindsia ja sen jälkeen suunnistin kirjaston kriminaalihyllylle, tässä ensimmäinen tulos.

"Elokuvassa Uhrilampaat FBI-agentti Clarice Starling haastattelee henkensä kaupalla hirviömäistä Hannibal Lecteriä saadakseen sarjamurhaajan kiinni. Itävaltalainen Thomas Müller, Euroopan johtava kriminaalipsykologi, tekee oikeasti samanlaista työtä kuin agentti Starling. Ihmispedossa Müller kertoo kokemuksistaan rikollisten ja sarjamurhaajien seurassa. Hän kertoo omasta tutkijantiestään rikollismielten parissa ja uransa aikana askarruttaneista kysymyksistä. Mitä me todella tiedämme surmaajista, jotka vallankäytön vimmassaan kiduttavat ja tappavat muita? Müller myös oikoo profilointiin ja kriminaalipsykologiaan liittyviä harhakäsityksiä."

...olikohan mahdollisesti kököin takakansiteksti ikinä? Mietin aika usein kuka oikeastaan laatii takakansitekstit, mutta se ei vielä ole selvinnyt (toivotan onnea filosofiystävälleni joka pyrkii kustannustoimittajaksi, sitten tämäkin mysteeri ehkä selviää). Voin luvata että itse teoksen teksti on huomattavasti sutjakampaa luettavaa kuin kömpelö takakansimainos.

Varjopuoleni olisi odottanut tältä kirjalta ehkä enemmän tapausesimerkkejä (okei okei... karmeuksien kuvailua), mutta toisaalta nautin niin suunnattomasti Müllerin vuosikymmenten matkasta Eurooppalaisen kriminaalipsykologian huipulle, että mielipide tästä kirjasta kääntyi selvästi plussanpuolelle. Arvostan kovasti Müllerin sitkeyttä tehdä töitä unelmansa eteen: hän esimerkiksi paiski yli kymmenen vuotta töitä katupoliisina (ja opetteli siinä sivussa tarkkailemaan ihmisten käyttäytymistä), piti päänsä pystyssä vaikka kollegat irvailivat "psykologiasoopaa" ja jaksoi tyrkyttää itseään sentti sentiltä kohta Virginian Quanticoa -- jonne sitten lopulta pääsikin ja vieläpä profiloinnin oppi-isän Rober Resslerin siipien suojaan!

Ihmispeto on ehkä hivenen harhaanjohtava nimi tälle kutaleelle, kuten alkuperäisnimi Bestie Mensch: Tarnung - Lüge - Strategiekin vihjaa, mutta kyllä tämä varmasti menee tämäntyyppisestä materiaalista kiinnostuneen kevyenä iltalukemisena. Kuten sanottu, mukava tutkijantien kuvaus :)

ps. arvostin erityisesti Müllerin omistuskirjoitusta:
"Kaikille niille 518 miehelle, naiselle, lapselle ja vastasyntyneelle, jotka olen urani aikana tavannut, mutta joiden kanssa en ole saanut koskaan puhua -- kaikille henkirikosten uhreille."

Kriminaalipsykologia

Jaana Haapasalo
PS-kustannus 2008
287 sivua

"Kevyttä iltalukemista"?

Voiko kuka tahansa meistä kasvaa rikoksentekijäksi?
Mitä rikoksen psykologisista taustatekijöistä tiedetään?

Kriminaalipsykologia on psykologian sovellusala, joka tähtää rikollisen käyttäytymisen tieteelliseen ymmärtämiseen. Kirjassa käydään läpi rikollisen käyttäytymisen selitysmalleja, rikoslajeihin liittyviä näkökohtia, rikollisuuden ehkäisyä ja rikoksentekijöiden hoitoa. Rikoslajeista esillä ovat erilaiset väkivalta- ja seksuaalirikokset, omaisuusrikokset, tuhotyöt ja päihderikokset. Kunkin rikoslajin kohdalla tarkastellaan, mitä aiheesta nykyisen psykologisen tutkimuksen perusteella tiedetään. Kirjan aiheita yhdistää niin sanottu traumamalli, joka tarjoaa selityksen varhaisten traumakokemusten ja myöhemmän rikollisen käyttäytymisen väliselle yhteydelle.

...niin kuin tapanani on sanoa, olen aina viihtynyt mainiosti ihmismielen pimeällä puolella. Aiemmin olen harrastuksen nimissä lueskellut lähinnä psyykkisistä sairauksista, mutta yhtäkkiä kiinnostus naksahti nimenomaan kriminaalipsykologian puolelle (vrt. Viiltäjä-Jackin päiväkirjan kohdalla mainitut "sattuneet syyt"). Haapasalon Kriminaalipsykologia oli mukava löytö ihan kaupunginkirjaston hyllystä, ei tarvinnut mennä yliopiston kirjastoon seikkailemaan psykologian siipeen (hmm, mutta luulen etsiväni kyseisen sijainnin tässä lähiaikoina, kiinnostus alaan tosiaan heräsi ja nyt esillä oleva teos oli ainoa varteenotettava jonka kaupunginkirjasto tunnusti omistavansa).

Mikäpä siinä, opin paljon uutta ja haluan oppia lisää -- tiedän että tämä on jälleen yksi niistä tuhansista ohimenevistä innostuksistani, joten pitää ottaa ilo (miten tuo sana nyt kuulosti epäsopivalta!) irti niin kauan kuin kiinnostaa. Mieleen jäi nippelitietoa ("Tiesittekö että avioliitossa tapahtuva raiskaaminen [puolison väkisinmakaaminen] kriminalisoitiin Suomessa vasta 1994?" -järkyttävää!) sekä jokunen etäisesti tutunkuuloinen teoria (traumaselitysmallit olivat mielenkiintoisia koska olin juuri omaa kirjallisuuden tutkimusta varten tutustunut Vickroyn trauma narratives -juttuihin) ja okei okei, tapausesimerkit tuli myös luettua tarkkaan läpi -- nyt vaan katsomaan mukamas viisastuneena CSI:ta ja kumppaneita...

Lopuksi muistilistaksi itselleni besserwisser-sanalista, vähän jatkoa englanninkielen ilmaukselle homicide:
uxoricide = vaimon/puolison surmaaminen
meriticide = miehen/puolison surmaaminen
filicide = lapsen surmaaminen
neonaticide = vastasyntyneen lapsen surmaaminen
infanticide = vauvan surmaaminen
parricide = vanhemman surmaaminen
sororicide/fratricide/siblicide = sisaren/veljen surmaaminen
familicide = koko perheen surmaaminen

...tapahtuu sitä maailmassa kaikkea pahaa, mutta en edelleenkään osaa nähdä mitään pahaa siinä että asioita tutkitaan tieteelliseltä kannalta ja yritetään löytää selityksiä käyttäytymisen takaa. Siksi kiinnostus kriminaalipsykologiaan.