Matka mullan alle

eli kuolematyöntekijöiden arki
Gustaf Molander
Työterveyslaitos 2009
254 sivua

"Ihmisen katoavaisuus halutaan nykykulttuurissa pitää piilossa. Siksi myös viimeisestä matkasta huolehtivat työntekijäryhmät ovat jääneet näkymättömiksi ja vaille heille kuuluvaa arvostusta. Tämä kirja kertoo vainajan hautaan saattamiseen tarvittavasta työstä ja sen tekijöistä. Kuolleet kulkevat mullan alle päättyvän matkansa monien käsien kautta. Työtään ja siinä jaksamistaan pohtivat sairaaloissa vainajien kuljettamisesta ja säilyttämisestä vastaavat työntekijät, hautaustoimistoväki sekä krematorio-, kappeli- ja hautausmaatyötä tekevät. Kirja perustuu tutkimukseen, jossa on haastateltu ja havainnoitu ihmisen viimeisestä matkasta huolehtivia. Alan ammattiryhmiä on ensimmäisen kerran tutkittu Suomessa näin laajasti."

...helppo arvata että tämä kirja oli aivan pakko lukea! Itse olen viettänyt viimeiset 3 kesää juuri kuolematyössä (tosin kahvahdan kyseistä termiä) ja oli määrittelemättömällä tavalla otettu olo siitä, että aiheesta on vihdoin kirjoitettu ihan oikea tutkimus. Oma työpisteeni on siellä vainajan matkan loppupäässä, joten oli erityisen kiinnostavaa lukea siitä, miten ja missä kaikkialla "kaverit" kulkevat ennen kuin päätyvät kylmiöömme. Toisaalta oli yhtälailla mielenkiintoista lukea kuinka kollegani olivat arvioineet itselleni niin kovin tuttua duunia -- tosin rehellisyyden nimissä on sanottava että olen 99-varma että jossain kohdissa totuutta oli kaunisteltu, mutta... menköön. Tämän tutkimuksen selvä tarkoitushan oli kohottaa alan imagoa ja todistaa että "on ne tyypit ihan normaaleita vaikka tekevätkin aika outoa työtä".

Lukiessani taittelin ahkerasti kirjasta sivuja hiirenkorville (synti & häpeä, kyseessähän oli kirjaston omaisuus) ja mietin että kun kirjoitan blogia tästä niin tuo ja tämä pitää mainita sekä tämä vitsi muistaa kertoa ("Mikä on kaikkein vaarallisin kamppailulaji? - No Creutzfield-Jacobin paini!"), mutta antaa olla, en piinaa asiaa kammoavia sepustuksillani ja asiasta kiinnostuneet puolestaan saavat itse etsiä kirjan käsiinsä. Lyhyesti summaten voi sanoa että pidin tätä hyvin kirjoitettuna ja arvostin erityisesti huumorin korostamista, olenhan itse aina sanonut että parasta työssä on työkavereiden huumori ;-)

"Melkein kaikki työntekijät korostivat, ettei kuolematyössä niinkään tule ajatelleeksi omaa kuolemaa, vaan pikemminkin omaa elämää ja sen hyviä hetkiä. Muiden kuolema avaa silmät omalle elämälle."