Kootut teokset osa 1
H.P. Lovecraft
Kustannus Jalava 2009
310 sivua
Myönnettäköön että suhtautumiseni H.P. Lovecraftin kirjallisiin ansioihin on aina ollut melko ristiriitainen: toisaalta arvostan tapaa jolla Lovecraft on aina "tehnyt kotitehtävänsä" (lue: sisällyttänyt suurimpaan osaan novellejaan henkilöhahmojen perinpohjaiset sukuselvitykset ja vaivautunut valottamaan kummitustalojensa vuosisataisia historioita perustusten valamisesta lähtien), mutta toisaalta ainakin novellien tietynlainen kaavamaisuus tuppaa ärsyttämään ("ahaa, kohta ne varmaan löytää tuolta portaat maanalaiseen kadonneeseen kaupunkiin" tai "hmm-mm, tuota kylää piinaa varmaan taas joku Cthulhun pikkuserkku").
Tällä lukukerralla kuitenkin pidin Lovecraftin novelleista enemmän kuin aiemmin, mikä sitten ikinä olikaan moiseen syynä. Varsinkin Kammottu talo (1924) ja Varjo Innsmouthin yllä (1931) upposivat. Sen sijaan antologian nimikkonovelli Kuiskaus pimeässä (1930) oli ainut, jota en sitten millään saanut luettua loppuun asti -- syyksi arvelisin sitä, että se on teoksen viimeinen ja tuntui jälleen kerran toistavan toisen ulottuvuuden mörököllien rähinöintiä syrjäkylien metsissä ja olin juuri jo lukenut jokusen tarinan samaa sarjaa.
Kokoelmasta löytyvät siis seuraavat novellit vuosilta 1924-1930:
Kammottu talo
Arthur Jermyn
Rotat seinissä
Hautaholvissa
Varjo Inssmouthin yllä
Cthulhun kutsu
Dunwichin hirviö
Kuiskaus pimeässä
Lisäksi löytyy harvinaisen mainio esipuhe jonka on laatinut Markku Sadelehto. Erityisen kiinnostava yksityiskohta oli itselleni uusi tieto siitä, että Lovecraft oli aikoinaan hurahtanut lukemaan Houston Steward Chamberlainin yli 1000-sivuisen kirjan Foundations of the Nineteenth Century ja pitänyt sen rotuoppeja tieteenä -- kyseisestä eepoksesta siis löytyvät natsien rotuopin juuret. Siltä pohjalta oli kieltämättä mielenkiintoista lukea kokoelman novelleja, joista useammassa kuin yhdessä ongelmat juontuvat kahden yhteensopimattoman rodun risteytymisestä (EI, en suinkaan väitä Lovecraftia natsiksi, huomautan vain että kaikki mitä luemme vaikuttaa siihen miten kirjoitamme, ja sitä ei voi kukaan auttaa).
Ei kerta kaikkiaan muuta sanottavaa tästä = kepeää syyskesän lukemista, mutta tuskin minulle koskaan mitään sen syvällisempää. Tulen tuskin koskaan ymmärtämään Lovecraftin nimen ympärille kohonnutta Cthulhu-mytologiaa, mutta eihän sitä kaikkien kaikkea tarvitsekaan... right?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti