Kriminaalipsykologia

Jaana Haapasalo
PS-kustannus 2008
287 sivua

"Kevyttä iltalukemista"?

Voiko kuka tahansa meistä kasvaa rikoksentekijäksi?
Mitä rikoksen psykologisista taustatekijöistä tiedetään?

Kriminaalipsykologia on psykologian sovellusala, joka tähtää rikollisen käyttäytymisen tieteelliseen ymmärtämiseen. Kirjassa käydään läpi rikollisen käyttäytymisen selitysmalleja, rikoslajeihin liittyviä näkökohtia, rikollisuuden ehkäisyä ja rikoksentekijöiden hoitoa. Rikoslajeista esillä ovat erilaiset väkivalta- ja seksuaalirikokset, omaisuusrikokset, tuhotyöt ja päihderikokset. Kunkin rikoslajin kohdalla tarkastellaan, mitä aiheesta nykyisen psykologisen tutkimuksen perusteella tiedetään. Kirjan aiheita yhdistää niin sanottu traumamalli, joka tarjoaa selityksen varhaisten traumakokemusten ja myöhemmän rikollisen käyttäytymisen väliselle yhteydelle.

...niin kuin tapanani on sanoa, olen aina viihtynyt mainiosti ihmismielen pimeällä puolella. Aiemmin olen harrastuksen nimissä lueskellut lähinnä psyykkisistä sairauksista, mutta yhtäkkiä kiinnostus naksahti nimenomaan kriminaalipsykologian puolelle (vrt. Viiltäjä-Jackin päiväkirjan kohdalla mainitut "sattuneet syyt"). Haapasalon Kriminaalipsykologia oli mukava löytö ihan kaupunginkirjaston hyllystä, ei tarvinnut mennä yliopiston kirjastoon seikkailemaan psykologian siipeen (hmm, mutta luulen etsiväni kyseisen sijainnin tässä lähiaikoina, kiinnostus alaan tosiaan heräsi ja nyt esillä oleva teos oli ainoa varteenotettava jonka kaupunginkirjasto tunnusti omistavansa).

Mikäpä siinä, opin paljon uutta ja haluan oppia lisää -- tiedän että tämä on jälleen yksi niistä tuhansista ohimenevistä innostuksistani, joten pitää ottaa ilo (miten tuo sana nyt kuulosti epäsopivalta!) irti niin kauan kuin kiinnostaa. Mieleen jäi nippelitietoa ("Tiesittekö että avioliitossa tapahtuva raiskaaminen [puolison väkisinmakaaminen] kriminalisoitiin Suomessa vasta 1994?" -järkyttävää!) sekä jokunen etäisesti tutunkuuloinen teoria (traumaselitysmallit olivat mielenkiintoisia koska olin juuri omaa kirjallisuuden tutkimusta varten tutustunut Vickroyn trauma narratives -juttuihin) ja okei okei, tapausesimerkit tuli myös luettua tarkkaan läpi -- nyt vaan katsomaan mukamas viisastuneena CSI:ta ja kumppaneita...

Lopuksi muistilistaksi itselleni besserwisser-sanalista, vähän jatkoa englanninkielen ilmaukselle homicide:
uxoricide = vaimon/puolison surmaaminen
meriticide = miehen/puolison surmaaminen
filicide = lapsen surmaaminen
neonaticide = vastasyntyneen lapsen surmaaminen
infanticide = vauvan surmaaminen
parricide = vanhemman surmaaminen
sororicide/fratricide/siblicide = sisaren/veljen surmaaminen
familicide = koko perheen surmaaminen

...tapahtuu sitä maailmassa kaikkea pahaa, mutta en edelleenkään osaa nähdä mitään pahaa siinä että asioita tutkitaan tieteelliseltä kannalta ja yritetään löytää selityksiä käyttäytymisen takaa. Siksi kiinnostus kriminaalipsykologiaan.