Luo Lingyuan
WSOY 2007
282 sivua
...luin sitten toisen kiinalaisen kirjoittaman romaanin toisessa illassa, mulla on näemmä taas kausi meneillään. Luottokaverini takakansi kertoi näin:
Saksalaistunut Song Sanya saa tehtäväkseen luotsata kiinalaista delegaatiota yhdeksäntoista päivän ajan. Kun korruptoituneista puoluepampuista ja rakennusyrittäjistä koostuva ryhmä saapuu kiertomatkalle Eurooppaan, on Sanyan käytettävä kaikki kekseliäisyytensä. Miten selvitä, kun jo vääränlainen rekisterinumero saa kiinalaiset hermotumaan, puhumattakaan italialaisesta ruoasta?
Mutta Sanya ei niin vain luovuta. Oli kyseessä sitten lompakosta kadonneet rahat, lähentelevä seurueen jäsen tai salainen vierailu Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella, hän pitää ryhmän koossa kadottamatta huumorintajuaan.
Valitettavasti en innostunut tästä romaanista niin paljon kuin toivoin innostuvani. Rakastan kaikenlaisia matkakertomuksia sekä tarinoita kulttuureista törmäyskurssilla, mutta... niin. Luin kyllä Kiinalaisen delegaation vajaassa vuorokaudessa, mutta jotain jäi lukukokemuksesta uupumaan. Luulen ettei huumorintajuni ollut aivan sopiva tähän romaanin, enkä pitänyt tätä mitenkään ratkiriemukkaana vaan ajoittain jopa raivostuttavana. Hiukan liikaa ärsyttäviä tyyppejä ja hiukan liian vähän lempikaupunkieni kuvailua makuuni.
Tai... ehkä nuiva suhtautumiseni johtui vain siitä, että olin Delegaatiota lukiessani vielä aivan liikaa Pienen punaisen sanakirjan rakastavaisille lumoissa. Delegaatio oli minulle romaani sarjassani tulipahan-luettua-mutta-ei-tätä-omaan-kirjahyllyyn-tarvitse-ostaa-pölyttymään. Ainiin, ärsyttävää oli omalla tavallaan myös se, että ryhmässä tosiaan oli melkoinen määrä kiinalaisia, joita puhuteltiin nimeltä (Wang, Pan, Hai, Gao, Qian...), enkä koko lukukokemuksen aikana oppinut erottamaan niitä toisistaan, kukaan ei saanut mielessäni kasvoja -- ihmekös tuo siis että kokemus jäi laimeaksi. En myöskään ole suuri preesens-kerronnan ystävä...
Parempi onni seuraavan kiinalaisen kohdalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti